lauantai 19. maaliskuuta 2016

Deluxe PrimaCat


Päätin kirjoittaa instagram päivityksieni lisäksi lyhyhkön merkinnän siitä kuinka arki on alkanut rulata kissojen uudella ruokavaliolla.

Joillekkin saattaa PrimaCat merkki olla tuttu, koska sitä näkee jonkin verran tvn mainosten lisäksi ihan päivittäistavarakaupoissa. Minulle se oli jo ennestään tiedossa mutten koskaan ollut ostanut sitä karvakamuilleni.

primacat.com

Vähän aikaa sitten PrimaCat haki kissatalouksia Deluxe PrimaCat ruokien fiksuvaihto- testiryhmään. Kokeilin sitten osallistua ja pääsimmekin kissojen kanssa yhdeksi 300 Suomen kissataloudesta joille lähetettiin laatikollinen kissanruokaa.


Paketti tosiaan sisälsi muhkean paljon tuotteita. Siellä oli pateeta, pussiruokaa ja kuivaruokaa sekä ohjeet onnistuneen vaihdon takaamiseksi. Testaajiksi rupesivat nuorimmat kissani Nefertiti ja Hildi. Hildi on melkein kolme vuotias steriloitu narttukissa ja Nefertiti juuri steriloitu melkein yksivuotias narttukissa. Useammat ovat varmaan tulleet jo huomanneeksi Nefin punaisen poolopuvun jota hän on rohkeasti kantanut kohta kolme viikkoa, komplikaation lisänneen viikon alkuperäiseen puvunkanto aikaan.

"Mamma tää on ihan parasta kuivaraksuu!"

Aloitimme fiksun vaihdon ohjeiden mukaisesti vähitellen. Ruokavalio vaihtui vanhastua ruoasta nopeasti täysin uuteen, koska jossain vaiheessa Hildi päätti olla syömättä enään edellistä "rahvaiden" ruokaa. Nefertiti siirtyi tyytyväisesti ohjeen mukaan vanhasta ruokavaliosta uuteen mutta seurasi pian siskonsa esimerkkiä ja päätti että nyt sitä uutta ruokaa vain. Tämän vuoksi vaikka kuivaruoat ovat riittäneet niin olenkin jo alkanut käydä omatoimisesti täyttämässä märkäruokavarastoja.

"Älä turhaan kuori sitä ruokaa ulos, syön koko potin tässä makoilessa".

Parhaiten tytöille ovat maistuneet kalapohjaiset pateet ja pussit, mutta jokainen ruoka on mennyt kyllä viimeistä myöten. Tunnistan ruoan kelpaavuuden sillä että kuinka nopeasti ruoka katoaa kupista. En niinkään siitä kuinka paljon sitä jää jäljelle koska yleensä jos ruoka on mieluisaa niin se katoaa kupista ennemmin tai myöhemmin. Kissat myös tietävät 24 tunnin rajan jolloin kupit pitää olla tyhjinä tai ruoka menee kuppien pesun yhteydessä roskiin.

Huonoiten maistui kuivaruoka kana, mutta se ei yllättänyt koska kissani eivät oikeen koskaan ole lämmenneet kanan maulle kuivamuonassa. Sen sijaan kanan ja jonkin muun lihan sekoitukset märkäruoassa (esim Paté Charming Chicken with Rich Rabbit) menivät kuin kuumille kiville!

primacat.com




Vaikeinta tässä fiksussa vaihdossa on ollut yrittää pitää vanhinta kissaani Nikiä pois tyttöjen kipoilta koska herra syö tiukalla ruokavaliollaan ainoastaan munuaisten toimintaa tukevia ruokia eikä muiden ruokien syöminen ole sallittua kuin maistelu mielessä. Haha.

Tulokset ovat näkyneet parhaiten kahdella tavalla Hildissä ja Neferissä: vatsantoiminnassa ja mielialan nousuna. Tytöt ovat olleet selvästi virkeämpiä ja energisiä, sekä huomionkipeitä. Hildi on rentoutunut entisestään ja odottaa nykyään ruokaa innokkaasti heti aamusta vaikka ennen parvekkeelle pääseminen voitti syömisen aina!
Aina aamulla herättyäni Nefi johdattaa minut tyytyväisenä vessaan esittämään juuri tulevaa tai yön aikana luotua tuotosta. Kyllä hän oikeasti johdattaa. Nefi kiehnää jaloissa niin kauan kunnes lähden seuraamaan häntä ja sitten muistuttaa kimeillä tsirp äänillään seuraamaan vessaan. Ulosteet ovat (sen enempää koristelematta) isompia, vähemmän haisevia, niissä on hyvä koostumus eikä kuivasta tai löysästä ulosteesta ole tarvinnut sen kummemmin huolehtia fiksun vaihdon jälkeen! Muita huomioitavia muutoksia ovat mm. turkin parempi kunto ja aina tyhjäksi syödyt ruokakipot! ♥



Kiitos paljon mahdollisuudesta osallistua testiryhmään! 
Nyt alkaa märkäruoat olla lopuillaan niin pitää kipaista pian taas uudelleen kauppaan!



Lisätietoja PrimaCat valikoimasta, yhteistyökumppaneista, kissoista ym, löydät heidän nettisivuiltaan osoitteesta 
www.primacat.com

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Dark and Hollow

Sometimes I really wish I had this ability to put the things that trouble me inside a box. Then I would move the box aside when it's not a time to clean it up. And then again when it is a right time I would open the box and gradually go through all the worries.
Well. It's not reality. I am not able to do that. Reasons why; are most so personal I'm not gonna tell you about them. The only thing you can know is that what it is, is so major for my mental and physical health that doing things I would normally enjoy (like makeup- and hairstyles, writing, playing, seeing close friends etc.) are not worth doing. I can't squeeze any strength to do anything.

In short: in my condition I can't live for and by 'me', 'myself' and 'I'. I can't be in the center of my own life circle and how it affects on me is that I need outside reasons to go on. I have many times said to my close ones that my pets are the most important thing to me. It is true, without my pets I wouldn't see a reason to get up from the bed in the morning. On top of my pets, I do have two really important persons. Other one is my boyfriend and the other person's identity is going to remain a secret because it is not relevant. I do have friends who are super close ones, but it would be pain in the ass to trying to explain to you why I only count two persons to this essential class.

Reason why I thought I would write only in english today is because I have been writing about these things so much in finnish it feels kinda unfair to leave people out who don't know this crazy Scandinavian language.

I express great gratitude to those who have the heart to keep seeing me on social media even tho I keep long breaks sometimes.
It would be awesome if you would suggest some subjects I should do on my blog, instagram, twitter or/and tumblr.


torstai 18. helmikuuta 2016

Cats

Hei pitkästä aikaa! Tuli taukoa kirjoittamiseen kuten varmasti huomasitte. Osaksi siksi etten ole oikeen keksinyt mitään kirjoitettavaa, osaksi taas siksi olen ollut todella alakuloisella päällä ja osaksi siksi että olen seitsemän vuoden tauon jälkeen pelannut wowia kuin mielipuoli... Nyt kyllä on tullut siihenkin taukoa. Osien summa tämä elämä.


Mielessäni on satunnaisesti pyörinyt se miten ja mitä kirjoittaisin kissoista, koska puutteet kissojen hoidosta ovat olleet kovasti esillä vapaaehtoistyössäni kodittomien kissojen kanssa. 
Ne ovat olleet kyllä esillä muutenkin. Yksi kuulemistani asioista on että "kissoja ei tarvitse rokottaa". En ymmärrä mistä tälläinen on saanut alkunsa. Kissoilla liikkuu monia sairauksia jotka voidaan välttää oikealla rokotuksella mutta jotkut tarkoituksenmukaisesti jättää tämän tärkeän kissojen terveyden kulmakiven hoitamatta koska "kissat ovat eri asia kuin koira" tai "ei minulla ole rahaa tuollaiseen turhaan". Toisen terveys ei ole koskaan turhuutta, eikä terveyden hoitamatta jättäminen ole vaihtoehto. 

"Kissat pärjäävät itse" ja sitten ne jätetään oman onnensa nojaan asumaan pihalla ja metsästämään itselleen ruokaa. Kissat ovat kotieläimiä, yksilöitä joiden tarpeet tulee ottaa huomioon. Kissojen terveydentila koostuu pääasiassa kolmesta pääkategoriasta: isäntätekijät, ympäristötekijät ja mahdolliset taudinaiheuttajat.
Nämä on helppo jakaa osiin jotta voi ymmärtää jokaisen yksityiskohdan tärkeyden.


Kissan turvallinen asuinympäristö, huolehtiminen, oman kissansa tunteminen (perussairaudet yms.), rokotukset, madotukset, kissan sterilointi tai kastrointi.

Kissojen leikkaus ei aiheuta kissalle kärsimystä, kissan ei _tarvitse_ päästä pukille. Kissa jolle ei haluta pentuja joutuu kärsimään hormooniheittelyistä, vahingon sattuessa raskaana olemisesta ja synnyttämisestä, tai uroskissa joka juoksee vapaana ja käy siittämässä naapureiden kissoja aiheuttaen lisää kodittomien kissojen populaatioita, on mukavampaa niin ihmisille kuin kissoille että kissa saa nauttia rauhallisesta terveellisestä elämästä.





Haluan jakaa tässä kohtaa jonkinlaisen esimerkin kissojen hoidon eriäväisyyksistä koskien omia kissojani. 
Vanhin kissani Niki on 15-vuotias seniori katti. Hän on tuo mustavalkoinen. Niki ei saanut oikeaa terveydenhuoltoa koko hänen vauva-, nuoruus- ja aikuisiällä. Vasta otettuani hänet omiin hoiviini hän on päässyt seniorina kokemaan normaalia kissan elämää. Kovalla alkuhöykytyksellä kuitenkin. 
Luettelen nyt kaikki suurimmat syyt lääkärireissuille viimeisen 4 vuoden aikana jotka olen Nikin kanssa käynyt siksi ettei hänestä pidetty kunnolla huolta aiemmin: Munuaissairauden todennus, lukuisat röntgenit, ultraukset ja verikokeet. Kilpirauhaskasvaimen poisto leikkauksella, virtsakivi ja virtsakiteiden lääkinnällinen hoito, munuaisen vajaatoiminnan lääkinnällinen hoito.  

Tämä kaikki on täydellinen esimerkki siitä kun ei hoida kissan perusterveydenhuoltoa kunnolla (ruokavalio, rokotukset, madotukset, lääkitykset jne.) ja kissa saa kärsiä siitä ikääntyessään.
Nikillä on nyt ruokavaliot munuaisen vajaatoimintaan ja virtsatie ongelmiin, sillä on munuaislääkitys ja virtsakivilääkitys sekä närästyslääkitys, se madotetaan ja käytetään puolen vuoden välein verikokeissa jossa tarkistetaan sairauksien eteneminen. Esimerksiki munuaisten vajaatoiminta on krooninen ja sen etenemistä ei voida muuta kuin hidastaa.



Keskimmäinen kissani on kaksivuotias tyttö nimeltä Hildi. Hildi on kokomusta/tummanruskea lukuunottamatta paria valkoista karvaa rintakehässä ja vatsan seudulla. Hildi on steriloitu kissa jolla otetaan ruokavaliossa huomioon vähäkalorisuus eli vähän hiilihydraatteja ruuassa. Hildi myös rokotetaan ja madotetaan terveyden takaamiseksi sekä käytetään lääkärin tarkistuksessa.

Nuorin kissani nimeltä Nefertiti on kohta vuoden ikäinen pentu jolla toteutuu samat asiat kuin Hildillä eli rokotus ja madotus hoidetaan tietyin aikavälein. Nefertitiä ei ole vielä steriloitu mutta se on edessä.

Jokaista kissaani ulkoilutetaan hihnassa ja parveke on turvaverkotettu jotta he voivat viettää siellä aikaa. Kaikki kissat ovat myös sirutettu.

Nämä kaikki kuuluvat jokaisen kissan yksilölliseen terveydenhuoltoon ja jos niistä ei ole valmis pitämään huolta niin kissaa ei kannata hankkia vaan auttaa kodittomia kissoja esimerkiksi vapaaehtoistyöllä tai tukemalla rahallisesti.


Älä hanki kissaa kesäkissaksi, älä hanki kissaa ulkokissaksi joka ei saa kodin turvaa huomaa, älä hanki kissaa koristeeksi tai siksi että "miksi ei".  Kissa on perheenjäsen, se on monella tapaa kuin pieni lapsi ja sen tarpeet tulee huomioida niinkuin minkä tahansa muunkin elävän olennon. Tarkistakaa mitkä ruoka-, kemikaali- ja hajuaineet ovat vaarallisia kissalle. Olkaa tarkkana siitä mitä kasveja teillä on kotona koska jotkut ovat todella myrkyllisiä, varojaa pieniä esineitä ja joulun alla lahjanaruja ettei kissa syö niitä. Tarkkailkaa että kissa syö ruokaa, juo vettä (kissalla pitäisi olla useampia kuppeja raikasta vettä ympäri asuntoa puhtaissa astioissa) ja ulostaa normaalisti. Kissaa ei saa koskaan paastottaa, kissaa ei saa myöskään lihottaa. 
Paljon asiaa, mutta kunhan olet kiinnostunut ja tietoinen kissan hoidosta alkaa asiat hoitua rutiinilla. :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

I am.

On yksi asia jonka olen luullut tietäväni aina, ja jossain määrin olenkin tiennyt, mutta en ole kuitenkaan täydellisyydessään ymmärtänyt. Toivon että alan olla pikkuhiljaa lähempänä.

Muutos lähtee itsestä.

Tietoa voidaan antaa ja hakea. Apua voidaan tarjota ja pyytää. Neuvoa ja tukea tulisi aina suoda. Lopullinen ponnistus on kuitenkin itsellä. Se on useimmiten vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta, varsinkin mitä enemmän muutos on sitä vastaan mihin on totuttu, opittu, kasvettu, kasvatettu ja uskottu.



Haluankin tässä postauksessa puhua omista ajatuksistani jotka tuntuvat minusta järkeviltä ja joita toivoisin jakavani useamman ihmisen kanssa. En halua käyttää sanaa "oikein" tai "väärin" koska yksi minulle tärkeä henkilö on sanonut että "elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa kun ei arvota asioita ja ihmisiä".

Nämä mielipiteet kuvaavat siis sitä mitkä sopivat minun arvoihini, jotka ovat lähtöisin minun mielestäni eikä toisen suusta. 
Harvoin uskoo 100% asiaan joka on tullut mielipiteeksi jonkun toisen takia eikä siksi että on itse sen ymmärtänyt.




• Maahanmuuttajat (erityisesti muslimitaustaiset) on ollut suuri puheenaihe.
Varsinkin Pariisin tapahtumien takia on ollut kovaa sanaa maassa kuin maassa maahanmuuttajia kohtaan. Se on ollut esillä eritoten facebookissa ja twitterissä. Tästä syystä haluan tuoda esille oman asennoitumiseni.
Koen olevani melko hyväksyvä valtaosaa kohtaan. Kaikessa totuudessaan en pidä ihmisistä yleisesti, eläisin mielummin maailmassa jossa olisi kourallinen ihmisiä ja valtaosa asukeista olisi eläimiä. Unelma. ♥ 
Minua ei haittaa vastaanottokeskukset, monikulttuurisuus, kielimuurit jne. Ihminen on ihminen. Eri asia on miten joku ihminen on kasvatettu ja mitä hän itse itsestään tahtoo ja millaisen kuvan antaa, ei se missä hän on syntynyt. Inhoan rasismia. Joskus olen kokenut maahanmuuttajien ikäviä puolia, joskus taas hyviä. En jotenkin anna sille painoarvoa. Koen yhtä paljon niin hyvää kuin huonoa käytöstä suomalaisilta ja muilta ulkomaalaisilta. Siksi näenkin että ihmisiä tässä kaikki ollaan. Jos joku on inhottava, käyttäytyy huonosti, tekee rikoksia, satuttaa toisia, käyttää muita hyväksi, niin näen sen ihan siitä yksilöstä johtuvana, en siitä onko joku jonkun kulttuurin/uskonnon tai muun jäsen.
PS. Olen kyllä kova nigga vitsien heittäjä mutta toisaalta heitän ne yleensä suomalaiselle tyttöpuoliselle kaverilleni ja hän heittää takaisin. Se vain kuulostaa niin hauskalta. Nigga.


• Eläimet (sivutuotteena vegaanius, eläinkokeet, turkistarhaus jne.).
Arvostan eläimiä. Ne ovat omia itsejään. Eivät aiheuta tahallista vahinkoa toisille. He vain ovat. Syntyvät, elävät elämänsä sellaisena kuin se on ja nukkuvat pois. (Muilla) Eläimillä en näe mitään esitystä päällä niinkuin ihmisillä. Jos koira haluaa leikkiä niin ei se välitä siitä mitä muut ajattelevat tai miltä se näyttää. Jos jollain on rähjäinen turkki, harottavat sulat, arpinen iho jne. niin ei se haittaa. Se on elämää. Jos joku ääntelee jollain lailla ja toinen toisella niin olkoon niin. Se on mielenkiintoista, se on hienoa. Olisi mahtavaa vain elää sellaisena millaiseksi olet syntynyt.
Me ihmiset olemme syntyneet niin että olemme kykeneviä keskustelemaan, harkitsemaan, suvaitsemaan, kompromisoimaan yms. toistemme kanssa. Me käytämme paljon harkintakykyä toimissamme. Missä vaiheessa se harkintakyvyn käyttö siirtyi onnellisen ja suvaitsevan elämän elämisestä raha-ahneuteen ja itsekkyyteen? Ei se että satutamme toista, käytämme toisia hyväksi, tavoittelemme vain omia haluja ja emme välitä ympäröivästä maailmasta mitään voi olla sitä mihin me kykenemme. Tai mihin voimme kyetä. Miksi kostamme viattomille (eläimille) omat puutteemme? Mietin tätä usein.
Yksinkertaistaen: Sinulle liha, kala, maito ja kananmuna voi olla ateria, mutta toiselle se on viety henki ja elämä.


• Päihteet ovat harmin paikka.
Koen useasti inhoa kun menen käymään kaupassa ja näen edelläni paikallisia juoppoja tai teinejä ostamassa monta lavallista alkoholia. Tuhlaamassa rahaa turhaan joka vie niissä määrin rahojen lisäksi (muistin ja) terveyden. Tuntuu pahalta, vielä kun on omassa elämässään lähietäisyydeltä todistanut päihteiden väärinkäytön monia negatiivisia puolia. Todistan edelleen.
Sama koskee tupakkaa, kun näen jonkun tuhlaavan viimeiset rahansa askiin ja sitten kieltää omien terveydellisten puutteiden tulleen tupakoinnista. Kun valitsee mielummin röökiaskin kuin viikon ruuan  tai vaikka nuuskan hygieniatuotteiden sijaan. Ihan mitä vain. En halua itse sitä. En alkoholin, tupakan, huumeiden, nuuskan jne. osalta. Ei minulla ole terveydellistä (saati rahallista) varaa tuhlata lyhyttä elämää noihin. Tuntuvat niin turhilta, siksi en käytä päihteitä.


• Uskonto, Jumala, Raamattu.
En kuulu mihinkään uskontoon. Minut on kyllä kastettu, mutta olen eronnut kirkosta. En usko Jumalaan, Jeesus on ehkä ollut olemassa, who knows. Ei koske oikeastaan oikein minua. Olen joskus sanonut olevani ateisti, mitä taidankin pääosin olla. En koe kuitenkaan minun tehtäväkseni saatika määrättäväkseni onko uskonnot tosia vai ei, ja tämä voi määrittää minut agnostikoksi.
Määritelmät kuitenkin sikseen. Pointtina on että nämä yliluonnolliset asiat voivat olla totta, tai sitten ei. Itse en vain yksinkertaisesti usko niihin. Olen hieman tiedepohjainen ihminen ja haluan todisteita asioista ennenkuin voin uskoa ja todentaa ne todeksi.
Usko voi olla hyvä asia. Parhaimmassa tapauksessa se tuo voimaa selvitä huonoista ajoista, se voi antaa suuntaa elämälle ja vastauksia arkipäiväisiin kysymyksiin. Siksi jos uskonto on jollekkin tärkeä niin ei ole minun asiani mennä väittämään toiselle tuntevani hänen mielensä paremmin kuin hän itse. Ei ole minun tehtäväni aiheuttaa mielipahaa omien mielipiteitteni takia. Sama asia koskee heitä jotka ovat uskon löytäneet että heidän ei pidä käännyttää toisia. Jos Jumala on oikeasti olemassa niin se tulee kyllä vastaan. Sillä välin todisteet puhuvat että niin ei ole ja uskon niihin. Tästä syystä kaikki mielipiteet ja säännöt joilla yritetään vaikuttaa toisiin ilman tieteellisiä todisteita (esimerkiksi raamatu sivua näyttämällä ja sanomalla että naisen tulisi olla vain miehen kanssa) ei voida antaa painoarvoa. Ei myöskään sille että minä kävelisin kadulla sanomassa jollekkin että hei en oo nähny Jumalaa eli sun uskontos on keksittyä, lopeta.
Ei minulla ole tutkimuksia, videoita, todistettuja keskusteluja minun ja Jumalan välillä siitä että onko eri uskonnoissa väitetyt asiat keksittyjä. Voin mennä näyttämään tieteellisiä todisteita evoluutiosta, mutta se on jälleen kerran toisen henkilön asia miten hän siihen suhtautuu. Siksi toivon että kaikki toteuttavat vain omaa näkemystään ilman että se vaikuttaa muihin. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa jos pitää tapansa itsellään.


• Parisuhteet.
Olen itse sellainen joka ajattelee asian pitkällä aikavälillä. En tarkoita sitä että suunnittelisin häitä ja lapsen nimiä yms. koska aina jos sanotaan että ajatellaan pitkällä aikavälillä niin jostain syystä kaikki luulee että suunnittelen esimerkiksi hääteemaani. En, miksi ihmeessä tekisin niin kun elän oikeasti tässä hetkessä?
Mittarini menee jotenkin tällä tavalla: Ensin kiinnostutaan toisesta, ihastutaan ja sitten aletaan tykkäämään sillä spesiaalilla tavalla. Rakkauden koen olevan sellainen mitä tunnen aina omia lemmikkejäni kohtaan. Kun katson heitä minulle meinaa tulla kyyneleet silmiin ja sydän pakahtua kun tajuan kuinka tärkeitä lemmikkini ovat ja kuinka paljon niistä välitän. Sitä se rakkaus ehkä on. Rakkaus on tunteena varmaan kuin värit. Suurinosa saa jonkin miellekuvan kun sanon että: minkä värinen on punainen? Emme voi olla kuitenkaan 100% varmoja näemmekö kaikki värin täysin samana. Onko minun punaiseni pari sävyä erilaisempi kuin toisen punainen. Kattaako minun punaiseni kaikki punaisen sävyt vai jaanko ne eri punaisen sävyiksi. Onko punaista oikeasti edes olemassa.
Olen myös sellainen "erilainen" siinä mielessä etten taida haluta naimisiin, ainakaan vuosikymmeniin, oikeastaan ollenkaan. Koen jotenkin että naimisiinmeno on siinä vaiheessa kun on ollut monta kymmentä vuotta toisen kanssa ja sitten haluaa tehdä jotain speciaalia sen kunniaksi. En välttämättä halua myöskään lapsia, joka on monelle melkein yhtä absurdi asia kuulla kuin se etten tahdo naimisiin.
Tahdon vain parisuhteen joka minulla onnekseni jo on. Tykkään olla yksin, mutta tykkään olla "yksin toisen henkilön kanssa". Sellainen olen. Ainoa asia mitä mahdolliselta parisuhteelta olen halunnut on minun ja toisen välinen asia johon kuuluu vain me sellaisina kuin olemme (ja tietysti rakkaat lemmikkini, niistä en luopuisi ikinä).
Tästä varmaan sai selville sen että kannatan yksiavioisuutta. Johon liittyykin seuraava ajatus. Jos aion olla jonkun kanssa pitkään niin miksi pitäisi tehdä kaikki kiireellä. Miksi heti pitäisi mennä kihloihin, muuttaa yhteen, mennä naimisiin, hankkia auto ja asunto ja saada lapsia. Jos on jonkun kanssa pitkään eli parhaimmassa tapauksessa loppuun asti niin miksi kaikki pitää tehdä ensimmäisen parin vuoden sisään kun yhteistä aikaa on monta kymmentä vuotta? Miksi emme voisi nauttia siitä yhteisestä ajasta sellaisena kuin se on, ja myöhemmin hankkia niitä "todisteita", "koristeita" ja "piristysruiskeita" yms. parisuhteelle. Kuka sen määrää että on pakko mennä naimisiin, hankkia omakotitalo ja kaksi lasta? Kuka sen määrää että parisuhde on aito vasta silloin? Miksi minun ajattelutapani on outo muiden mielestä. En tiedä, ehkä en vain sovi muottiin. (Ja kirjoitan tämän parisuhdetekstin pääosin muodossa minä koska en voi puhua poikaystäväni puolesta vaikka olisimmekin samaa mieltä. Se tuntuu minusta väärältä. Ihankuin laittaisin sanoja toisen suuhun).


Tälläistä tänään! Toivottavasti löytyy paljon sielun sisaruksia. Haha.


XOXO